Tanskan hallitus 3. osapuolena asiassa Christensen v. Venäjä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa

Epävirallinen käännös

Hakemus nro 39417/17

Dennis Ole Christensen vastaan Venäjä

Tanskan hallituksen huomautukset

1. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, jäljempänä 'tuomioistuin', ilmoitti 7. syyskuuta 2017 päivätyllä kirjeellä Tanskan hallitukselle, jäljempänä "hallitus", edellä mainitusta Tanskan kansalaisen nostamasta hakemuksesta ja kehotti hallitusta ilmoittamaan tuomioistuimelle, jos hallitus päättää käyttää Euroopan ihmisoikeussopimuksen, jäljempänä "ihmisoikeussopimus", 36 artiklan 1 kohdan mukaista väliintulo-oikeuttaan, ja Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artikla.
2. Hallitus ilmoitti tuomioistuimelle 30. marraskuuta 2017 päivätyllä kirjeellä aikomuksestaan käyttää väliintulo-oikeuttaan.
3. Unionin tuomioistuin lähetti 26.3.2018 päivätyllä kirjeellä hallitukselle jäljennöksen asianosaisten tätä hakemusta koskevista huomautuksista ja kehotti hallitusta esittämään kirjallisesti mahdolliset huomautuksensa nyt käsiteltävässä asiassa esiin tuoduista kysymyksistä. Valtioneuvoston lausuntojen jättämisen määräajaksi asetettiin 27. huhtikuuta 2018.
4. Hallitus väitti, että valittajan tutkintavankeus rikkoi yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohtaa.
5. Hallitus korostaa, että edellä esitetyt väitteet eivät vaikuta esillä olevaan asiaan silloin, kun yleissopimuksen 9 artiklan 1 kohtaa sovelletaan yksinään tai kun sitä sovelletaan yhdessä yleissopimuksen 14 artiklan kanssa, jota on myös rikottu, kuten hakija väittää.
6. Jos tuomioistuimella on kysyttävää näiden huomautusten tai yleensä lausunnon johdosta, hallitus on käytettävissänne.

I. ASIANOSAISILLE ESITETYT KYSYMYKSET

7. Osapuolia pyydettiin käsittelemään huomautuksissaan seuraavia kysymyksiä:
   1. Onko yleissopimuksen 9 artiklaa erikseen tai yhdessä yleissopimuksen 14 artiklan määräysten kanssa rikottu valittajan pidätyksen ja vangitsemisen yhteydessä?
   2. Sisälsivätkö kansallisten tuomioistuinten päätökset valittajan säilöönotosta ja säilöönoton jatkamisesta yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohdassa edellytettyjä "painavia ja riittäviä" syitä (ks. Buzadji v. Moldova, nro 23755/07, 92–102 kohta, Euroopan ihmisoikeussopimus 2016 (otteita))?
8. Valtioneuvosto antaa lausuntoja myös kysymykseen 2.
9. Tämä tapaus koskee sitä, että Venäjän viranomaiset vangitsivat Tanskan kansalaisen 10 kuukaudeksi, ja hallitukselle toimitettujen tietojen mukaan on selvää, että häneltä riistettiin vapaus ilman riittäviä perusteita. Yleissopimuksen 5 artikla on yksi yleissopimuksen keskeisistä määräyksistä, ja siinä kielletään mielivaltainen vapaudenriisto. Perustae mielivaltaista vapaudenriistoa vastaan on, että vapaudenmenetys on perusteltava painavin ja riittävin perustein.
10. Lisäksi, kuten yleissopimuksen 5 artiklan 1 kohdassa määrätään, tutkintavankeus on poikkeus 5 artiklan 1 kohdan perussäännöstä, jonka mukaan jokaisella on oikeus vapauteen. Yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohdassa määrätään useista menettelyllisistä takeista, muun muassa määräyksestä, jonka mukaan tutkintavankeus ei saa ylittää kohtuullista aikaa.

II. HALLITUKSEN HUOMAUTUKSET

11. Tuomioistuimen 5 artiklan 3 §:n mukaisen oikeuskäytännön mukaan "perustellun epäilyn" ylläpitäminen on ehdoton edellytys[1 ] säilöönoton jatkamisen laillisuudelle (ks. mm.[2] , suuren jaoston tuomio 5. heinäkuuta 2016, Buzadji v. Moldova, hakemus nro 23755/07).
12. Tuomion Buzadji v. Edellä mainitussa Moldovassa tuomioistuin totesi, että perustellun epäilyn ylläpitämisen lisäksi virkamiehen oli esitettävä "olennaiset ja riittävät" syyt pidätykselle välittömästi pidätyksen jälkeen.
13. Aiemmissa asioissa tuomioistuin on pitänyt perusteluja "painavina" ja "riittävinä" syinä muun muassa "pakenemisen uhka, todistajien painostamisen tai todisteiden väärentämisen riski, salaisen yhteistyön riski, rikoksen uusimisen riski, yleisen häiriön aiheuttamisen riski ja tarve suojella pidätettyä" (ks. asiassa Buzadji vastaan Moldova annetun tuomion 88 kohta, mainittu edellä).

a. Perusteltu epäily

14. Venäjän FSB:n tutkintaosaston tutkija Oryolin alueella perusteli hakijan vangitsemisen ensimmäistä vaatimusta seuraavasti (liite 16):

    [...] D. O. Christensen, joka on jäsenenä Jehovan todistajien paikallisessa uskonnollisessa järjestössä "Orel" (jäljempänä Jehovan todistajien paikallisjärjestö "Orel") [...], jonka osalta Oryolin aluetuomioistuin teki 14 päivänä kesäkuuta 2016 voimaan tulleen päätöksen ääriliikkeiden toteuttamiseen liittyvän toiminnan lopettamisesta, organisatoriset toimet, joiden tarkoituksena on jatkaa Jehovan todistajien paikallisjärjestön "Eaglen" laitonta toimintaa ja jotka on ilmaistu kutsumalla koolle Jehovan todistajien paikallisjärjestön "Eaglen" kokoukset seuraaviin tiloihin: [...], saarnaamistyön järjestäminen, Jehovan todistajien paikallisjärjestön "Eagle" varojen jakaminen.

15. Kuten edellä esitetyistä lainauksista ilmenee, kantajan väitetään kuuluneen paikallisjärjestöön "Oryol", joka lakkautettiin ääriliikkeiden toiminnan vuoksi. Käytettävissä olevien tietojen mukaan kantaja ei kuitenkaan ollut koskaan ollut Oryol LRO:n jäsen eikä hänestä olisi koskaan voinut tulla sen jäsentä, koska Orelin paikallisjärjestö ei tunnustanut ulkomaalaisia jäseniksi (ks. kantajan 21.2.2018 päivätyn vastauksen 10 kohta hallituksen huomautuksiin asian tutkittavaksi ottamisesta ja asiakysymyksestä). Olisi täsmällisempää sanoa, että hakija oli laillisen uskonnollisen kokouksen "Keski" jäsen.
16. Lisäksi hallitus haluaa huomauttaa, että Venäjän federaation korkein oikeus teki 18. lokakuuta 2016 antamassaan tuomiossa selväksi, että Orelin paikallisjärjestön "likvidaatio" ei estä sen jäseniä järjestämästä jumalanpalveluksia, jotka eivät liity äärikirjallisuuden levittämiseen. Tämä päätelmä vahvistaa lisäksi, että kantajalla on oikeus osallistua Tsentralnoje-kokoukseen, osallistua siihen ja johtaa jumalanpalveluksia siellä.
17. Tällä perusteella hallitus katsoi, ettei ollut perusteita "perustellulle epäilylle" siitä, että valittaja olisi tehnyt rikoksen, jonka vuoksi hänet oli pidätetty. Hallitus katsoi, että sopimuksen 5 artiklan 3 kohtaa oli rikottu jo pelkästään tällä perusteella.

b. "Huomattava" ja "Riittävä"

i. Pakenemisen uhka

18. Oryolin aluetuomioistuin vahvisti 21. kesäkuuta 2017 päätöksen määrätä valittaja tutkintavankeuteen. Tuomioistuimen perustelut ovat seuraavat (liite 36-B):

    Puolustusasianajajien väitteet siitä, että Christensen on rekisteröity Oryolin kaupungin pysyväksi asukkaaksi yli 10 vuotta, hänellä on oleskelulupa ja laillinen tulonlähde Venäjän federaatiossa, on naimisissa Venäjän federaation kansalaisen kanssa, sillä on positiivinen ominaisuus asuinpaikassa, eivät ole riittävä tae siitä, että vapauttamisen yhteydessä Christensen ei poistu Venäjän federaatiosta, Tämä voisi vaikeuttaa vakavasti alustavaa tutkintaa.

19. Periaatteessa pakenemisen uhka kuuluu olosuhteisiin, joita on pidetty "olennaisina" ja "riittävinä" aiemmissa unionin tuomioistuimessa käsiteltävissä asioissa (ks. edellä mainitussa asiassa Buzadji vastaan Moldova annetun tuomion 88 kohta).
20. Tuomioistuin tunnustaa pakenemisen uhan kuitenkin vain, jos tällaista vaaraa pidetään todellisena. Tuomioistuin huomautti, että pakenemisen uhkaa ei voida määrittää pelkästään mahdollisen rangaistuksen vakavuuden perusteella; Sitä olisi arvioitava muiden merkityksellisten tekijöiden perusteella. Tässä yhteydessä on otettava huomioon muun muassa asianomaisen henkilön luonne, hänen moraalinsa, varallisuutensa, yhteytensä valtioon, jossa häntä vainotaan, ja hänen kansainväliset yhteytensä (ks. mm. 26.1.1993 annetun tuomion V. W) v. Sveitsi, hakemus nro 14379/88, 33 kohta).
21. Esillä olevassa asiassa Oryolin alueellinen tuomioistuin totesi, että valittaja oli ollut kirjoilla Oryolin vakituisena asukkaana yli 10 vuoden ajan, hänellä oli oleskelulupa ja laillinen tulonlähde Venäjän federaatiossa, että hän oli naimisissa Venäjän federaation kansalaisen kanssa ja että hänellä oli positiivinen ominaisuus asuinpaikassaan, tuomioistuin totesi kuitenkin, että nämä tekijät eivät muodostaneet riittäviä takeita siitä, että kantaja ei poistu Venäjän federaatiosta. Oryolin aluetuomioistuin ei esittänyt valituspäätöksessään mitään syytä, miksi näitä seikkoja ei voitaisi pitää takeena pakenemisesta.
22. Lisäksi hakija sai 15.9.2017 Tanskan Moskovan-suurlähetystöltä (liite 20) kirjeen, jossa hänelle vakuutettiin, ettei suurlähetystö myönnä hänelle uutta passia tai muutoin auta häntä poistumaan Venäjän federaation alueelta. Kirje ei kuitenkaan johtanut kantajan vapauttamiseen. Tuomioistuin oli aiemmin päättänyt, että hakija, joka on esittänyt perustellun syyn saapua tuomioistuimeen esimerkiksi antamalla vakuuden tai tallettamalla passinsa, on vapautettava (ks. tuomioistuimen asiassa Clooth v . 12. joulukuuta 1991 antaman tuomion 39 kohta. Belgia, hakemus nro 12718/87).
23. Tältä osin hallitus katsoi, ettei todellista pakenemisen vaaraa ollut, joten tällainen väitetty oikeuttamisperuste ei voinut olla "merkittävä" ja "riittävä" syy valittajan säilöönotolle.

ii. Kilpailunvastaisen yhteistyön riski

24. Oryolin aluetuomioistuin perusteli 21. kesäkuuta 2017 tekemässään muutoksenhakupäätöksessä myös seuraavaa päätöstä ja jätti ennalleen päätöksen määrätä hakijalle tutkintavankeuden muodossa ennaltaehkäisevä toimenpide (liite 36-B):

    [Kantaja] voi käyttää auktoriteettiaan ja asemaansa uskonnollisen Jehovan todistajien "Oryol" -järjestön jäsenten keskuudessa, jonka osalta tuomioistuin antoi päätöksen lakkauttaa se sen tunnustamisen yhteydessä ekstremistiseksi, voi vaikuttaa heihin saadakseen heidät todistamaan hänen puolestaan tai kieltäytymään todistamasta, mikä estää menettelyn, tai ryhtyä toimenpiteisiin todisteiden tuhoamiseksi.

25. Periaatteessa salaisen yhteistyön riski, mukaan lukien pelko siitä, että todistajiin vaikutetaan tai että todisteita peukaloidaan, on myös yksi perusteista, jotka tuomioistuin on aiemmissa asioissa määritellyt "merkittäviksi" ja "riittäviksi" perusteiksi tutkintavankeudelle (ks. edellä mainitussa asiassa Buzadji vastaan Moldova annetun tuomion 88 kohta).
26. Unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään katsonut, että salaisen yhteistyön vaara, mukaan lukien pelko siitä, että todistajiin vaikutetaan tai että todisteita peukaloidaan, on oikeuttamisperuste, joka muuttuu ajan mittaan pätemättömäksi (ks. mm. edellä mainitussa asiassa W. v. Sveitsi annetun tuomion 35 kohta).
27. Toimitettujen tietojen mukaan FSB:n tutkija haastatteli kaikkia todistajia ja keräsi kaikki tapauksen todisteet 20. marraskuuta 2017 saakka, jolloin Oryolin aluetuomioistuin kuitenkin määräsi valittajan tutkintavankeuden jatkamisesta (ks. kantajan 21. helmikuuta 2018 päivätyn vastauksen 57 kohta hallituksen huomautuksiin asian tutkittavaksi ottamisesta ja asiakysymyksestä). Käytettävissä olevien tietojen mukaan valittaja oli tutkintavankeudessa 3.4.2018 alkaneeseen oikeudenkäyntiin saakka eli yhteensä hieman yli kymmenen kuukautta.
28. Edellä esitetyn perusteella hallitus väitti, että salaisen yhteistyön vaara ei ollut tai ei ainakaan ollut ollut ollut "olennainen" ja "riittävä" syy, joka oikeuttaisi valittajan tutkintavankeuden.
29. Tuomioistuimet eivät esittäneet muita perusteita valittajan tutkintavankeudelle.
30. Yleinen arvio oli, että hallitus katsoi siksi, että valittajan tutkintavankeudelle ei ollut "perusteltua epäilyä" eikä "olennaisia ja riittäviä" syitä, ja siten hallitus väitti, että yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohtaa oli rikottu.

III. PÄÄTELMÄT

31. Hallitus väitti, että valittajan säilöönotto rikkoi yleissopimuksen 5 artiklan 3 kohtaa.

Kööpenhamina 26. huhtikuuta 2018

Tobias Elling Rehfeld, Tanskan hallituksen asiainhoitaja

Tanskan hallituksen asiainhoitaja Nina Holst-Christensen