Puhetta stenografisesti:
Arvoisa tuomari! Sanon heti alkuun, että aivohalvauksen jälkeen minun on vaikea muotoilla ajatuksiani, joten läheiseni auttoivat minua ilmaisemaan tässä loppulausunnossa kaiken sen, mitä ajattelen ja tunnen.
Ensimmäinen asia, jonka haluan sanoa: minua sattuu katsoa sitä, mitä tapahtuu. Muistan, mitä tapahtui ennen vuotta 2017. Asiantuntijat, joilla ei ollut asianmukaista koulutusta tai pätevyyttä, laativat jonkun tahdosta lausuntoja, joiden perusteella Jehovan todistajien julkaisuja lisättiin ääriliikemateriaalien listalle. Sitten, kun nähtävästi oli koottu tarvittava määrä, alettiin määritellä paikallisia järjestöjä ääriliikkeiksi. Lopulta lakkautettiin myös Jehovan todistajien hallintokeskus. Tämä tapahtui järjestelmällisesti ja asteittain. Nyt kaikki on pelkistetty siihen, että yritetään todistaa, että joku pysyi Jehovan todistajana vuoden 2017 jälkeen, eikä kieltänyt uskoaan tai periaatteitaan. Ja vaikka korkein oikeus painotti, että Jehovan todistajia ei lain mukaan ole kielletty ja heillä on oikeus harjoittaa uskontoaan Venäjällä, tuntuu siltä, että maan tuomioistuimissa päätökset tehdään ei lain mukaan, vaan jonkun tahdon mukaisesti.
Olen 80-vuotias, ja minua sattuu nähdä syytettyjen penkillä kanssani hyviä ihmisiä, joiden elämä on parhaassa vaiheessa, ja he ovat jo kolme vuotta saaneet rangaistuksen vain mielipiteidensä takia; he joutuvat selittämään itsestäänselviä asioita ympärillään oleville vain jonkun tahdon vuoksi. Yhtään uhria ei ole, kukaan ei voi syyttää heitä pahantahtoisuudesta, uhkailusta tai muusta vahingoittamisesta. He vain pysyivät omana itsenään, kun tilanne muuttui.
Minua sattuu nähdä, kuinka hyvät ihmiset, jotka edustavat toimeenpano- ja oikeusvaltaa, joutuvat toimimaan jonkun toisen tahdon, eivätkä tiukasti lain, mukaan. Minua satuttaa, että vanhoilla päivilläni minuun liitettiin ääriliikkeen leima jo ennen tuomioistuimen päätöstä, ennalta julistaen minut syylliseksi. Pidän kuitenkin apostoli Paavalin sanoista: …