Stenogrammi:
Teidän kunnioituksenne, haluan aloittaa viimeisen sanani ajatuksella, jolla apostoli Paavali kerran aloitti puolustuksensa syyttäjiensä edessä: ”Olen tähän päivään asti elänyt Jumalan edessä täysin hyvällä omallatunnolla.” (Apostolien teot 23:1) Tarkastellessani tekoja, joista minua on tässä oikeudenkäynnissä syytetty, totean yhä uudelleen, ettei minulla ole syytä moittia itseäni — en ole tappanut ketään, en ole vahingoittanut ketään, en ole varastanut mitään enkä ole pettänyt ketään, en ole aiheuttanut haittaa ihmisille tai valtiolle millään muulla tavoin.
Syyttäjä kuitenkin pyytää tuomitsemaan minut syylliseksi ja määräämään rangaistuksen. En ole ensimmäinen enkä viimeinen, joka kohtaa tällaisen tilanteen.
Hyvä esimerkki rohkeudesta tällaisissa olosuhteissa on profeetta Daniel. Hän oli valtion virkamies ja hoiti tehtäväänsä vastuullisesti. Danielia syytettiin kuitenkin kuninkaan tottelemattomuudesta, koska hän rukoili säännöllisesti Jumalaa, ja hänelle langetettiin ankara rangaistus — hänet heitettiin luolaan, eli vankityrmään, leijonien joukkoon, missä odotti varma kuolema. Daniel tiesi, että hänelle voisi käydä näin, mutta silti hän osoitti rohkeutta ja luotti Jumalaan. Hän oli varma, että Jumala auttaisi häntä joka tilanteessa. Daniel ei tullut petetyksi odotuksissaan! Hän sanoi kuningas Dariukselle seuraavana aamuna: ”Jumalani lähetti enkelinsä ja sulki leijonien suut, eivätkä ne vahingoittaneet minua.” (Daniel 6:22) Sitten hän perustelee, miksi Jumala auttoi häntä: ”Sillä minä olen ollut hänen edessään puhdas, enkä ole, kuningas, tehnyt sinua vastaan rikosta.” Daniel ei ollut uskonnollinen fanaatikko, joka ei ottanut huomioon maansa lakeja. Hän oli lainkuuliainen kansalainen ja samalla rauhallinen ja uskollinen Jumalan palvelija. Danielin uskonnollinen toiminta ei aiheuttanut kuninkaalle vahinkoa. Hän toimi omantunnon mukaan, vaikka se vaati paljon rohkeutta. Hän ymmärsi, ettei hänen toiminnastaan ollut haittaa kenellekään, vaikka joku ei siitä …