"Kunnioitan sen maan lakeja, jossa asun. Teen niin en pelosta joutua rangaistuksiin, vaan siksi että se on oikein ja että Raamattu kehottaa minua siihen", sanoi uskovainen puheessaan.
Stenogrammi:
Tämä on perinne, ei muodollisuus — haluan ilmaista kiitokseni kaikille prosessin osapuolille. Dmitri Sergejevitš, haluan erityisesti kiittää teitä, erityisesti siitä, että loitte rennon ilmapiirin. On selvää, että meitä syytetään raskaan pykälän perusteella, mutta minulla on tunne, että ette suhtautuneet meihin toivottomina, paatuneina rikollisina. En voinut kuvitella, kuinka raskasta työtä tuomarin työ on.
Haluan selittää, kuinka päädyin tähän pisteeseen elämässäni. Synnyin tavallisessa, yksinkertaisessa, ahkerassa perheessä. Opiskelin hyvin. Pääsin instituuttiin ja urani sujui hyvin, sillä olin kasvanut siinä ympäristössä lapsesta asti. Äitini ja hänen siskonsa olivat lastenlääkäreitä. Pidin siitä, että olin koko ajan ihmisten kanssa, sain mahdollisuuden auttaa heitä. Näin työni tulokset, oli aina mahdollisuus kasvaa, kehittyä eteenpäin ja oppia uutta. Sitten — perhe, lapsen syntymä, työ päivystävässä ensiapuryhmässä, adrenaliinia tuottava työ... jatko-opinnot, suoritin jatko-opintojen vaaditut minimit.
Psykologiassa on käsite nimeltä "ohjelmoiva tapahtuma". Poika näki viisivuotiaana sukellusvene-elokuvan ja sanoi: "Teen tästä ammatin itselleni — ryhdyn sukeltajaksi." Minulla oli elämässä kaksi tällaista tapahtumaa. En kasvanut isäni kanssa. Isäni kuoli vaikeaan aivokasvaimeen. Koko elämäni minua vaivasi kysymys: "Miksi?" Hän tarvitsi minua täällä maan päällä, ei enkelinä taivaassa. Elin pitkään tämän ajatuksen kanssa. Sitten tulivat 1990-luvun vaikeat vuodet, ja eräänä päivystysvuorossa sattui erityinen tapaus, kun kutsuttiin hoitamaan sairasta lasta. Äidillä vanhempi poika oli palvellut Tšetšeniassa, ja tyttärelle tuli vaikean lymfoblastisen leukemian uusiutuminen, mutta häntä ei edes viety teho-osastolle. Lääketieteessä on joskus kyynisiä asioita, kun tehohoitaja sanoo: "Hän ei tule selviämään, en ota häntä." Se tarkoittaa, että koko yön joutuu kamppailemaan. Muistan, että se oli Sveta, 8-vuotias. Äiti huusi koko käytävällä: "Tohtori, elääkö …